Käärmeistä

Olen nähnyt käärmeitä
Ne sylkevät ja luut ovat rullalla
Kieli ja mieli kahtiajakautunut
Ne tulevat esiin pimeydessä, kaislikossa suhisevassa
Päivää ne paistattelevat kivillä
Toivovat, että kaikki katsovat

Mutta pelkäävät ne toista suurempaa, ääntä kantavampaa
Luovat nahkansa, mutta
Niiden raadot koristavat tienreunaa
Kuin koristeet

Anna niiden laulaa, laulaa kahdella kielellä
Huomaa niiden luuttomuus ja horroksellisuus, pakkasenpurema pää
Käärme on ikuisesti, kiertää kehässään
Nielee myrkkyjään, tuijottaa silmillään

Sellaisia oli kaksi, piiskattu lapiolla
Paloiksi
Käärmeen laulusta ei välittänyt edes sen oma lapsi
Mateli se kaiken alapuolella
Yhdelle pyhä, toiselle paha
Musta omena puutarhassa

Tulitikkutie

Tulitikkutiellä ihmiset vartovat kodeissaan
Katsovat kauempaa kuinka lisää rakennetaan
Yksi oksa, sitten toinen
Pölyttyneet pahvilaatikot täynnä mannekiineja
Lattialankkujen alla kymmeniä karttoja

Tulitikkutiellä ei mikään ole kovin pysyvää
Yhden korren katkeaminen saattaa kaataa koko kodin
Yksi särkynyt lasi saattaa repiä sata jalkapohjaa
Syttymisherkkä seos suhahtaa eikä kellään ehkä ole pakopaikkaa

On onni tietää että ei oma sydän ole pelkkä tikkukasa eikä tyhjä aski
Vaan asema täynnä elämää, vilskettä
Että luut eivät ole puisia eivätkä onttoja
Vaan pitävät sisällään kantavaa voimaa

Kaksituhatta tulvan rikkomaa lintua joskus muinaiseen surulauluun hautautuu
Vievät mukanaan kaiken mikä siipiin kantautuu
Ottaakseen alemmas
Saadakseen ylhäältä
Niillä ei ole raapaisupintaa tuleen

Ja on mulla koti tiilitalotiellä
Siellä mikään ei vie alas eikä mikään mene rikki
Siellä kukaan ei pölyty ja kaikki avautuu kauniina
Tulitikuista ei rakenneta vaa niillä luodaan valo
Voin katsoa kauemmas
Ja antaa hymyn levitä pidempään

Missä on sinun talosi?

Heijasteista

Mietin, katsonko unelmaa toisen silmistä.

Onko se heijaste vai minun ajatukseni

Hampaat irvessä 

Sydän humalassa

Sinun vai minun?

Pohdin yksinolemista minussa

Tapahtuuko liikettä muualla kuin lihaksessa

Huomaan että kauempana heitä on kaksi

Sydän humalassa, sormet sinisinä

Liikettä ei missään

Toivon, että he eivät olisi yksin

Elämässä kaikki liikkuu sillä hetkellä niin lujaa

Etten huomaa, kuinka heitä on jo neljä

Hampaat irvessä hirviöydestä

Toivon, että olisin yksin

Annan sen anteeksi

Tuhannenen kerran

Mutta huomaan kuinka hän odottaa ovellani

Ja soittaa aavelaulua

Se kuulostaa minun heijasteeltani

Ovi sulkeutuu

Laulu soi yhä

Vaikka vaikenen

Arvoitus

Arkussa neljä luukkua on

Yhden avaat ja koko aarteen kangastus valaisee silmäsi

Etkö huomaa

Että yhden avaat, mutta samalla toinen luukku kiinni loksahtaa

Kynsien alla multaa 

Eikä ytimessä enää voimaa arvoituksen avaamiseen

Vaikka olisi kuinka kauan kaivettu

Liian kauas kuljettu on siitä mistä lähdettiin

Ei näy enää risteystä, jossa käännyttiin

Ja niin harhaannuttiin

En halua enää katsoa 

Aavetta sinussa

Kuolonsänky on pehmeämpi kuin ontto syli

Niin olen läheltä katsonut

Kuinka kaikki sinussa tyhjentyy

Kun hämärä sieluas suutelee 

En kaipaa noitaa mystiikan
Tai tietäjää tuonpuoleisen viisauksien
En löydä lohtua loitsusta tai legendan laaksoista
Ikävöin elämää sinussa

Askel ei kanna läpi usvaisen polun

Tai niskaan vuotavan metsän

Tule takaisin

Jää tänne

Symboliikkaa ahneuden

   Viimein hän nousee
ja irti laskee
pahuuden muinaisen

  Tämän himon
ikiaikaisen perikadon
langenneen kansan

   Pelastusta se huutaa
kun pimeys nielee
koko rotunsa

{ ...ja niin tämä
siipirikko kansa
sokeana harhailee yössä

...heikkoudessaankin näkee
kaatuneensa viimein
ylpeyteensä

...ymmärtäessään tämän
totuus tajuntaansa
hakkaa

Ja niin murtuu Ihminen;
Se polvilleen tuhkaan lankeaa }

   Näin toteutettuaan
Kosmisen oikeuden
poistuu Suuri muinainen

   Jättäen jälkeensä
hiljaa kytevän tuhkapallon
ja ihmisen katumuksineen

   Heidät rataansa
kiertämään jättää
aina loppuun aikojen

  

Koskaan valmis

Miten sen mutoilisin

      nimittäin Sen,

Etten ole kuka voisin;
että olen päihtynyt, vaikkakin raitis

Ja vaikka mikä ois
en tätä tylsyyttä poistais

Porttien sisässä aamusta aamuun
syleilystä korpien aseiden lauluun
Luovutuksesta hiljaiseen parkuun
ja taas huipulle auringon nousuun.

          Siispä mietin;

Annanko koskaan kaikkeani
Täytänkö ikinä potentiaaliani
Olenko sattumaa vaiko kohtaloa?

Niin kaunis

Päivä on henkäys
Niin kaunis
Ja on vähästä kiinni, mistä tukensa ottaa
Keneen nojaa
Miksi kaatuu

Onko saapumisesta kiinni minne päätyy
Tai kuka ottaa kiinni
Saati minne kuuluu
Onko merkityksellisempi nousu vai lasku

Kaikille uusi vuosi tuo tummaa silmien alle
Viirun suupieleen
Arven sinne tänne
Mutta kertooko enemmän jälki vai sen paino ihmiseen

Ja mikä merkitys on sillä repulla jota kannat
Jos siellä ei ole mitään
Tai miksi laitat kivesi toisen taskuun

Yksi näkee sen mikä kimmeltää
Kun toinen rakastaa kaikkea missä hämärtää
On suora polku
Ja se polku jolla seikkaillaan

Päivä on henkäys
Se hurmasi ja kiisi ohitse
Niin kaunis

Valloitus

Tuhkanmusta suru
Yksi yksin ilman muistoa
Metsästäjä tuntee saaliinsa

Erilainen avaruus
Seinät verta punaisenaan
Kukaan ei tartu keihääseen

Kuulitko siitä joka on jäätynyt?
Vain yksi voi valloittaa kruunun
Eikä se ole hän

Tämä prosessi etenee niin
Ettei tuhlata aikaa turhiin kyyneliin
Tämä on autuus

Kuvittele koko maailma
Ihan kuin nukkeakvaario
Sinun sylissäsi

Tule, tule, tule

Uusi

Hopeoidussa huoneessa

Sieluni pirstaloituu

Kaukainen lasi sirpaloituu

Ulvon kuuta

En ole koskaan nähnyt taistelukenttää verisempää

Kertokaa jotain uutta

Silloin kun löytää itsensä piirtelemästä vedenpintaan

Pimeydestä tulee elämää

Vain heikko jää paikoilleen

Eikä kasva ihmettelemään maailmaa

Tartun niihin sirpaleisiin

Rakennan niistä uuden maljan 

Vain tämä on se hetki 

Kun voin jotain uutta luoda

Luulin, että lentäisimme

Mutta yksikään käärme ei lennä

Jos lintu ei sitä pitele ja anna mennä

No, no more no more

LYou- you see me in chains
But I see you dying; the ruptured veins
Untill it's over we keep on walking
Till' the very end we have to keep on trying.

"NO MORE" written on our chests
Silver linings on this worn-out ink
Too many nights behind of us
So many fights, so few sights

Portraits of Bukowski on my walls
Telling the story I once thought mine
On the brink of an edge there is a spark:
the one I no more want to reach for

Lämpö

Elää unelmaa

Sulle hymyilen kuin sata aurinkoo

Unelmoida, vihata, rakastaa

Silloin pidit kiinni

Kun silmillä tanssivat kyyneleet

Kaikki minussa

Siinä hetkessä

Syttyi palamaan 

Näin niin kirkkaasti

Ei polttaa, vaan sulattaa

Kylminkin kolkka

Sydämen siimeksen

Karkulainen

Tätäkö on olla

Karkulainen oman maan

Näinkö sitä juostaan

Niin kauan kunnes haudataan

Ja missä olinkaan eilen

Sitä enää muista en

Löysin itseni tuijottamasta

Heijastusta tunturipurosta

Kuinka siivet havisevatkaan kotkan lailla

Lentäessäni tuntemattomilla mailla

Näin olen löytänyt itseni

Kaikkialta

Yksi

Kaksi 

Kolme

En lopeta koskaan

Jäljittelijä

Ainoa lupaus joka pitää
On se joka palvelee itseään
Puoltaa epäjärjestystä, ruokkii kaaosta

Aamiaispuurossa pääkallotorakka
Luulee olevansa solakka
Itseään myrkyttää

Ja jos päivän teemasana on aina komparatiivi
Voiko maanpäällinen olla paratiisi

Kaikki itsessä riittää
Kunhan sen ensin toisesta niittää
Itsessä ei vikaa
Kunhan toinen mokaa

Edustaa uniikkia
Ainutkertaista
Lopulta kuitenkin huomataan
Että hänet kasattu on tyhjistä ruhoista
Ei ole tarpeeksi notkea huomaamaan mädännyttä eräpäivää selässään

Tyhjä tehdasvalmiste
Se yksinäinen ihmiskeho

Oletko tavannut jäljittelijän?

Pelastaja

Kuunnellaan kuinka hiekka valuu
Jyvänen jyväseltä
Aikaa kuluu
Ennen kuin saavutamme pohjan

Enkä tiedä siitä kettingistä joka aloillaan pitelee
Ja sydäntäni pysättelee
Lopulta on äänesi niin hauras
Että hiljaa keinun vaitonaisuuteesi
Rakkautesi on tämä horros

Anna minun katsoa onnettomuuteesi
Olkoon tämä viimeinen tyhjä kanvaasi
Siitä kuinka sinut haluan pelastaa

Joskus öisin herään sitä miettimään
Oletko sinä taivas ja maa
Vaiko polttavin helvetti

Annetaan ajan mennä ohitsemme
Jäädään tähän
Suljetaan hetkeksi korvat siltä mikä vielä odottaa
Nyt haluan sinut pelastaa

Hitaammin kulkee aikani täällä

x  Alustus  x

Ajan taju          =      Aistihavaintoihin perustuva tapahtumien järjestyksen ja niiden oletetun tapahtumavälin                                    rationalisointi ja havainnointi; subjektiivinen tulkinta tapahtumien välisistä suhteista


Tapahtumaväli =     Kahden tai useamman tapahtuman toisistaan erottava, aika-avaruudessa kuljettu matka

x  Esimerkki  x

A                       =      Tänään               kello    14:33

B                       =      Huomenna          kello    21:50

C                       =      Viime torstaina   kello    18:15



C   //  Lomaan on aivan helvetin pitkä aika. Pakkanen kiristyy iltaa kohden, hampaat                                                pureutuvat syvemmälle toisiinsa ja v -käyrä nousee. Lumihiutaleetkin laskeutuvat                                            hidasteisesti. Hitaammin kulkee aikani täällä

A    //   Mennyt viikko on vain etäinen muistijälki, varastoitunut mieleen samoin kuin unet; epäselvä,                           frakmentaalinen kasa tapahtumia vailla tapahtumavälejä. On vain ikuisuuden mittainen lepo, jonka                   aikana aika kulkee kuten ennenkin, kaikki on kuten ennenkin       

B    //   Ja taas minulta on riistetty hetkessä luontainen ympärstöni, tapani, aikatauluni, rytmini. Hetken tauko               on ohi silmänräpäyksessä ja minut viedään mukavuusalueeni ulkopuolelle, todellisuuteen johon en                   siellä ollessani edes tajua kuuluvani.         

x  Yhteenveto  x

Ajan rakenne on yksilöstä riippuvainen, suhteellinen käsite jonka taju muuttuu havainnoinnin, aistiärsykkeiden ja ympäristön muuttuessa.

https://soundcloud.com/koalanizer/rapture

Eilisestä ja huomisesta

Miksi pitää jälleen kaatua
Ja hukkua eilisen virheisiin
Miksi on niin
Että menneen kauhussa
Kipiniöi huomisen onnea

Samaan ongelmaan toivoton aina palaa
Omaa nilkkaansa aina sahaa
Ja kaatuu
Niin helvetin lujaa horjuu

Ja minä tekisin mitä vaan
Jos en olisi toistaakseni sitä samaa
Mutta minä seuraan
Sinne minne hölmö pää juoksuttaa

Syövytään syleilyyn kuunvalon hopeoimalla lammella
Ja annetaan olla
Annetaan mennä

Ja tämä järjettömyyden tiedostaminen
Syö sielua kuin paatunut tuholainen
Mielen perimmäisessä onkalossa kuitenkin
Onnenkantamoinen

Minä olen nainen
Minä olen susi
Enkä minä pelkää
Enkä aio perääntyä
Vaikka kasvojani polttaisi huomisen hulluus
Anna mulle kaikki sun pelkosi

Lumikuningattaren loitsu

Kuinka onkaan hän hyisempi kuin itse sydänjää
Katsettaan vihmoo horroksen kiihko
Rakkaudettomia ovat tunteittensa pakkaset
Paleltumatta hyvää maailmasta jäädyttää

Hänen suudelmansa olkoon hurmoksellista viimaa
Hänen viittansa helma halkokoon kylmää
Hänen sydämensä peittyköön jääkiteisiin
Hänen jälkeläisensä hukkukoon loputtomiin kinoksiin

Tapahtuuko mitään, kun aurinko heittää hehkunsa lumen muuraamille oksille
Tai sulaako jää, kun sitä lämmin käsi koskettaa

Niin on lumikuningatar yksin siellä missä vain pakkaset leikkivät seurassaan
Eikä hänelle ole missään mitään mieltä
Yksin hän istuu aina kuurassaan

Hänen hulluudessaan levätköön minun selkomielisyyteni
Hänen kylmyydessään uinukoon minun lämpöni

Minua sinä

On olemassa asioita

joista ääneen puhuminen teloituttaisi meidät molemmat

Ja on olemassa niitä tekoja

joihin sortuvat vain heikoimmat

Tätäkö se on

Kutsua demoni sisään

Antaa sen hengittää pyhällä salvalla loitsittua ilmaa

Sallia sen niellä puhtaudella kyllästettyä elinvoimaa

Ja minä pelkään sitä olentoa

Joka ottaa vallan

Jos juoksen kohti

Mutta mitä tapahtuu

Jos juoksen karkuun

Tämän kerran on sinun syytä hyväillä liipasinta

Piippu osoittakoon sinun otsaasi

Minut kastettiin armollisuuden vedessä

Mutta kaikkea arvokasta reunustaa 

Aina

Piikkilanka, panssarilasi

Armollisuudellakin on suojansa

Kaunista mieltä suojelee kova kallo

Tervettä elimistöä rujo keho

Hentoa luuta jäntevä lihas

Viettelystä epäröinti

Tahdonvoimaa pelkuruus

Minua sinä

Minä sinua

Sinulle

Tuulen tuivertamaan taloon mä herään
Ja mietin
Mietin niin

Missä ovat ne miehet
jotka aamuisin heräävät aseitaan takomaan
ja yöksi vaipuvat naisiaan rakastamaan

Missä ovat ne naiset
jotka helmojaan hulmuttaa
ja lapsiaan leikittää

Mietin niin
sitä pimeänsyvää joka sua joskus huudattaa
ja sitä valonpirskomaa joka sun kasvot kirkkauteen hukuttaa

Missä olet
Luvataan, että tavataan
Mutta sä olet kuin sutten syömä
Ja hirviöiden lyömä

Missä ovat ne lapset
jotka ilman lapasiaan vapisee
ja kyyneleitään piilottelee

Olethan ainakin sinä siellä missä sun mieltä lämmittää
ja sydäntä polttaa
Kaikki se kaunis
jonka sä saat omakses ottaa

Muistathan rakastaa
Ja toista kunnioittaa
Kunnioittaa niin, että pakahduttaa

Mietin niin

Sterilized blood won't taste

Hey there

Close your eyes and think of me

Baptize with unholy light

SATANA Creepwear (FB)

Sacrifice and let die

Turn up the evil within

By prayers be harmonized

Dead girls whom don't lie

Beauty framed by mortal life

...these souls play games

of death and life