Katsettaan vihmoo horroksen kiihko
Rakkaudettomia ovat tunteittensa pakkaset
Paleltumatta hyvää maailmasta jäädyttää
Hänen suudelmansa olkoon hurmoksellista viimaa
Hänen viittansa helma halkokoon kylmää
Hänen sydämensä peittyköön jääkiteisiin
Hänen jälkeläisensä hukkukoon loputtomiin kinoksiin
Tapahtuuko mitään, kun aurinko heittää hehkunsa lumen muuraamille oksille
Tai sulaako jää, kun sitä lämmin käsi koskettaa
Niin on lumikuningatar yksin siellä missä vain pakkaset leikkivät seurassaan
Eikä hänelle ole missään mitään mieltä
Yksin hän istuu aina kuurassaan
Hänen hulluudessaan levätköön minun selkomielisyyteni
Hänen kylmyydessään uinukoon minun lämpöni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti