Eilisestä ja huomisesta

Miksi pitää jälleen kaatua
Ja hukkua eilisen virheisiin
Miksi on niin
Että menneen kauhussa
Kipiniöi huomisen onnea

Samaan ongelmaan toivoton aina palaa
Omaa nilkkaansa aina sahaa
Ja kaatuu
Niin helvetin lujaa horjuu

Ja minä tekisin mitä vaan
Jos en olisi toistaakseni sitä samaa
Mutta minä seuraan
Sinne minne hölmö pää juoksuttaa

Syövytään syleilyyn kuunvalon hopeoimalla lammella
Ja annetaan olla
Annetaan mennä

Ja tämä järjettömyyden tiedostaminen
Syö sielua kuin paatunut tuholainen
Mielen perimmäisessä onkalossa kuitenkin
Onnenkantamoinen

Minä olen nainen
Minä olen susi
Enkä minä pelkää
Enkä aio perääntyä
Vaikka kasvojani polttaisi huomisen hulluus
Anna mulle kaikki sun pelkosi

Lumikuningattaren loitsu

Kuinka onkaan hän hyisempi kuin itse sydänjää
Katsettaan vihmoo horroksen kiihko
Rakkaudettomia ovat tunteittensa pakkaset
Paleltumatta hyvää maailmasta jäädyttää

Hänen suudelmansa olkoon hurmoksellista viimaa
Hänen viittansa helma halkokoon kylmää
Hänen sydämensä peittyköön jääkiteisiin
Hänen jälkeläisensä hukkukoon loputtomiin kinoksiin

Tapahtuuko mitään, kun aurinko heittää hehkunsa lumen muuraamille oksille
Tai sulaako jää, kun sitä lämmin käsi koskettaa

Niin on lumikuningatar yksin siellä missä vain pakkaset leikkivät seurassaan
Eikä hänelle ole missään mitään mieltä
Yksin hän istuu aina kuurassaan

Hänen hulluudessaan levätköön minun selkomielisyyteni
Hänen kylmyydessään uinukoon minun lämpöni

Minua sinä

On olemassa asioita

joista ääneen puhuminen teloituttaisi meidät molemmat

Ja on olemassa niitä tekoja

joihin sortuvat vain heikoimmat

Tätäkö se on

Kutsua demoni sisään

Antaa sen hengittää pyhällä salvalla loitsittua ilmaa

Sallia sen niellä puhtaudella kyllästettyä elinvoimaa

Ja minä pelkään sitä olentoa

Joka ottaa vallan

Jos juoksen kohti

Mutta mitä tapahtuu

Jos juoksen karkuun

Tämän kerran on sinun syytä hyväillä liipasinta

Piippu osoittakoon sinun otsaasi

Minut kastettiin armollisuuden vedessä

Mutta kaikkea arvokasta reunustaa 

Aina

Piikkilanka, panssarilasi

Armollisuudellakin on suojansa

Kaunista mieltä suojelee kova kallo

Tervettä elimistöä rujo keho

Hentoa luuta jäntevä lihas

Viettelystä epäröinti

Tahdonvoimaa pelkuruus

Minua sinä

Minä sinua

Sinulle

Tuulen tuivertamaan taloon mä herään
Ja mietin
Mietin niin

Missä ovat ne miehet
jotka aamuisin heräävät aseitaan takomaan
ja yöksi vaipuvat naisiaan rakastamaan

Missä ovat ne naiset
jotka helmojaan hulmuttaa
ja lapsiaan leikittää

Mietin niin
sitä pimeänsyvää joka sua joskus huudattaa
ja sitä valonpirskomaa joka sun kasvot kirkkauteen hukuttaa

Missä olet
Luvataan, että tavataan
Mutta sä olet kuin sutten syömä
Ja hirviöiden lyömä

Missä ovat ne lapset
jotka ilman lapasiaan vapisee
ja kyyneleitään piilottelee

Olethan ainakin sinä siellä missä sun mieltä lämmittää
ja sydäntä polttaa
Kaikki se kaunis
jonka sä saat omakses ottaa

Muistathan rakastaa
Ja toista kunnioittaa
Kunnioittaa niin, että pakahduttaa

Mietin niin