Talviunet

Haalistunut persoona

Olisin keksinyt tieni ulos

Jos maanalaiset olisivat tarjonneet ovea

He eivät ymmärtäneet, että asuin kasvokkain

Itseni kanssa

Ja kauhistuin 

Maisemaa heijasteesta

Roihuava pelto asui minussa

Lakastuneet korret

Kaatuneet viljat

Uusi ei syntynytkään

Haalistui valo

Jäi kytemään 

Vain hänen siunattu henkensä

Toiset taas eivät nähneet, että kylää suojattiin turhaan

Muureissa piili rappeuma

Lohkeileva kohta

Se syntyi haalistuneesta persoonasta

Hetkessä.

Unesta uneen

herään, mutta miksi

verhojen läpi

tuo hämyinen valo

osa maailmaa hämärää

josta herään

johon herään

Ja täyteläinen hämärä

tuohon sekoittuva 

valon huntu

kutsuu minua uneen

hukuttaa tähän

hetkeen.

En nuku

en halua uneksia muusta

en tiedä paremmasta

kuin tämä hetki

jolloin sieluani koskettaa

perhon siipien isku 

maailman takaa.

Liikkeestä

 

Joskus maailmaa

mietityttää

miksi se kaikkia niin paljon ärsyttää

liike pysähdyttää

Hidastuu

Myös liike ihmisen

Seisahtuu

Liike aavoilla rannoilla

Aaltojen lasten rinnoilla

Paikka jossa kukatkin kuolevat

-

                             missä}

koiperhon lentoa

on puhdasta katsella    

                                                                      

                            paikka}

kirkkaitten vetten yllä

                             missä}

kukatkin kuolevat

-

Beginnings

Meitä on siis kaksi kammottavaksi ja me lähdetään liikkeelle ihan alusta. Ideasta.

Löytyy Bloglovinista myös!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4233071/?claim=emzdbj9thvz">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>