Irvikuva

Irvikuva
Sä nyljit mut nolla kaks
Miks luulet ittees paremmaks

Tässä sulle kielletty kulkusuunta
Älä tule lähemmäksi
Mun suusta pääsi avunhuuto

Sanoin, tule ja ota
Mut sä löit, ehkä mun järjen söit
Kysyn, miks se meni niin
Suoraan surutunteisiin

Älä tule enää lähelle

Voitko olla

hengetön hetki ja
sydän hellä
tunnetko mut lähellä

ehkä täällä joku on kirjoittanut
sata runoa, klisettä, haikua
mutta tässä oon ainoa
siinä mitä mulla on

arvo, kauneus, loisto
timanttinen muisto
hämärä tutkimusmatkojen polku
siellä oli niin pimeää

kuinka onkaan hyvä valossa kylpeä
kipuja nylkeä
niittää tunteita sietämättömän villejä

kukaan ei hajota sitä mitä mulla on
oma turva, mieli väkevä
voitko olla olematta se
joka rikkomista koittaa
voitko olla olematta
sitten ehkä pysähdyn