Näkijä

Vain sinä

Pidän siitä

Kun olet siinä

Paljonkin, enemmän

Peilisi ilman heijastetta

Mustaksi maalattuna

Rikottuna, hohdotta

Ruusulle kaadettuna pahaa maalia

Pimeää valuen, jossain

Jos tarvitset minua

Laitan kellot

Piiloon

Me juoksimme häiriintyneiden susien kanssa emmekä pelänneet

To imagine is everything, to know is nothing at all
Anatole France 

Tavallaan.

Tavallaan

Maailma on laulu

Tavallaan

Sielu, minuuteni pyhä taulu

Sytytetty palamaan.

{ Veistos vailla ääriviivoja

vana veteen piirretty

veri neitsyen vuodatettu }

Minä olen

Tavallaan.

Lukittu

Aamulla on kylmää

Kävellä ruuanlaittohuoneeseen

Mustassa silkissä, keittää kahvia

Kädet kohmeessa

Simpansseillakin kuulemma kulttuurieroja

Greliini tekee syömisestä

Nautintoa

Niin, tassutkin tärisevät

Kävelystä jaloissa särky

Illalla naapuritkin halaavat

Tyynyjään

Minäkin. Siellä missä on sänky.

Niin tekevät kaikki kylmään jäätyään

Tantaali vauhdittaa spintroniikkaa

Hirtetään nippusiteillä sänkyyn.

We, the deceased

We, the deceased

Always searching

From dusk
till dawn

From darkness 

to sunlight

To find haven 

and peace

But never to find

So where shall I rest

We, the deceased.

Tekojumalasi

En ole minäkään pyhä

en ole kastanut jalkojani puhtaassa vedessä

Niin paljon vääryyttä

Mutta sinä myisit hiekkaa Saharaankin

Ja veisit viimeisen pisaran siltä, jolla ei ole mitään

Lopultakin

Mikä määrittää pyhän

Se, että siitä ei puhuta [?]

Se, että siitä kirjoitetaan salainen tarina [?]

Eivät he tiedä

Tieto ei kuitenkaan rehellisyyttä maan mittaisi

Mutta toisaalta

Rehellisyys maan perii

Niin sanotaan

Talviunet

Haalistunut persoona

Olisin keksinyt tieni ulos

Jos maanalaiset olisivat tarjonneet ovea

He eivät ymmärtäneet, että asuin kasvokkain

Itseni kanssa

Ja kauhistuin 

Maisemaa heijasteesta

Roihuava pelto asui minussa

Lakastuneet korret

Kaatuneet viljat

Uusi ei syntynytkään

Haalistui valo

Jäi kytemään 

Vain hänen siunattu henkensä

Toiset taas eivät nähneet, että kylää suojattiin turhaan

Muureissa piili rappeuma

Lohkeileva kohta

Se syntyi haalistuneesta persoonasta

Hetkessä.

Unesta uneen

herään, mutta miksi

verhojen läpi

tuo hämyinen valo

osa maailmaa hämärää

josta herään

johon herään

Ja täyteläinen hämärä

tuohon sekoittuva 

valon huntu

kutsuu minua uneen

hukuttaa tähän

hetkeen.

En nuku

en halua uneksia muusta

en tiedä paremmasta

kuin tämä hetki

jolloin sieluani koskettaa

perhon siipien isku 

maailman takaa.

Liikkeestä

 

Joskus maailmaa

mietityttää

miksi se kaikkia niin paljon ärsyttää

liike pysähdyttää

Hidastuu

Myös liike ihmisen

Seisahtuu

Liike aavoilla rannoilla

Aaltojen lasten rinnoilla

Paikka jossa kukatkin kuolevat

-

                             missä}

koiperhon lentoa

on puhdasta katsella    

                                                                      

                            paikka}

kirkkaitten vetten yllä

                             missä}

kukatkin kuolevat

-

Beginnings

Meitä on siis kaksi kammottavaksi ja me lähdetään liikkeelle ihan alusta. Ideasta.

Löytyy Bloglovinista myös!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4233071/?claim=emzdbj9thvz">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>