Hiljaa, paikallaan kiitän
Matkasta jonka samassa paikassa kulkea sain
Suljen syliini kaikki nää ajatukset, muistoja niitän
On mulla ollut onni ja ilo
Olla tässä paikassa aika pitkä
Nyt kuitenkin nostan itseni
Kuuluu, kuinka teippi pahvilaatikkoon kääriytyy
Säkit suhisee ja maja autioituu
Kuuluu kaikki käytävän askeleet
Silloin tällöin kuulen kuinka täällä edelleen seinissä kuuluu ne
Tutut käheät kuiskaukset, naurut loputtomat ja itkut risaisat
On näissä seinissä kummituksia
Haava yksinäisyydestä, leima rakkaudentunteesta, valot voimasta
Vaik on pimeä rakastellut tätä tilaa, en tiedä paikkaa voimakkaampaa
Jos joskus sokeudun sille seikkailulle jonka tässä kuljin,
tuokaa minut takaisin
Ottakaa minua kädestä, nostakaa syliin ja näyttäkää minulle matkani
Jos joku sylkee sen päälle, puraiskaa siltä poikki kieli
Ja vaikka jäis taakse aava aavemainen
Enkä olisi varma miksi aika kulki niin ja tapahtumat seurasi toisiaan
Koskaan en vaatisi muutosta menneeseen
On uusi seikkailu jo ovella, se ojentaa kättään
En ehkä itse kuule, en ehkä nää
Mutta se mitä edessä on,
on aina vain kauniimpaa
Siitä edelleen kerrotaan, jääköön se näihin seiniin kuiskimaan
Haluan, että kaikkea valo rakastaa,
vaikka joskus paha pyrkisi halaamaan
Ja jos et tätä kaikkea usko, ota mua kädestä kii
Niin nostan sut syliin
Seuraavalta pysäkiltä siintää jo kaunis kaukaisuus
