Yhden avaat ja koko aarteen kangastus valaisee silmäsi
Etkö huomaa
Että yhden avaat, mutta samalla toinen luukku kiinni loksahtaa
Kynsien alla multaa
Eikä ytimessä enää voimaa arvoituksen avaamiseen
Vaikka olisi kuinka kauan kaivettu
Liian kauas kuljettu on siitä mistä lähdettiin
Ei näy enää risteystä, jossa käännyttiin
Ja niin harhaannuttiin
En halua enää katsoa
Aavetta sinussa
Kuolonsänky on pehmeämpi kuin ontto syli
Niin olen läheltä katsonut
Kuinka kaikki sinussa tyhjentyy
Kun hämärä sieluas suutelee
En kaipaa noitaa mystiikan
Tai tietäjää tuonpuoleisen viisauksien
En löydä lohtua loitsusta tai legendan laaksoista
Ikävöin elämää sinussa
Askel ei kanna läpi usvaisen polun
Tai niskaan vuotavan metsän
Tule takaisin
Jää tänne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti