Miten sen mutoilisin
nimittäin Sen,
Etten ole kuka voisin;
että olen päihtynyt, vaikkakin raitis
Ja vaikka mikä ois
en tätä tylsyyttä poistais
Porttien sisässä aamusta aamuun
syleilystä korpien aseiden lauluun
Luovutuksesta hiljaiseen parkuun
ja taas huipulle auringon nousuun.
Siispä mietin;
Annanko koskaan kaikkeani
Täytänkö ikinä potentiaaliani
Olenko sattumaa vaiko kohtaloa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti