Haaste, osa 2

Nyt siis seuraa jatkoa aiempaan haastepostaukseen, joka koski Tuukkaa. Tämä teksti kertoo tämän blogin naispuoleisesta osallisesta, Kristasta, ja haasteen kuvauksen löytää edellisestä tekstistä!

Faktat 

1. Kirjoitan tämän blogin lisäksi toista blogia itsekseni

2. Kesäkuun eka päivä pasahtaa mulle näillä näkymin uus valkomusta lippalakki päähän

3. Rakastan tehdä monenlaisia juttuja, tosin epäilen aina, oonko riittävän hyvä tekemään niitä rakastamiani asioita. Ihan ku kutsumuksille ois joku rajote.

4. Oon aika kamelontti - pystyn sulautumaan kaikenlaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin ja ihmisiin, muuttamatta sitä, kuka oon. 

5. Mut mielletään yleensäkin sellaiseksi syvänmerenolioksi, jos tiiätte mitä tarkotan

6. .. Mutta silti jaksan kyllä pakahtumiseen asti innostua kaikesta pinnallisemmastakin, kuten vaikka kengistä

7. Mulla on fobia. Ampiaiset.

8. Mulla menee musiikin suhteen mieltymykset aika laidasta laitaan. Viimevuosina oon kuitenki rantautunu kuuntelemaan lähinnä raskaamman laidan musiikkia.

9. Tykkään iloisista yllätyksistä, mutta kukapa ei?

10. Rakastan kaikkea eksoottista. Tämä näkyy esimerkiksi viehätyksenä itämaiseen tanssiin, palmuihin ja .. no kaikkeen eksoottiseen.

11. Meiän taloudessa on semmonen parikilonen karvapallo, hipsuteltava suklaasilmäkoira, jota Lunaksi kutsutaan. Se on kyllä kaikkien päivien valo ja onnellista on, että se ei tuosta kasva ja että se jaksaa kyllä käyttäytyä ku mokoma penikka.

Vastaukset

1. Mikä olet?

~ Hämmentävä kysymys. En kai mikään Tai sitten jotain. Homo sapiens.

2. Mitä maailmassa pitäisi muuttaa?

~Koko systeemi! No ei vaiteskaan, on täällä aivan hemmetisti hyvää. Huonoa taas on aika paljon siinä rinnalla, kuitenkin. Ekana muutettavista asioista tulee mieleen tasa-arvottomuus ja ihmisen itsekkyys.

3. ...mikä pitäisi jättää muuttamatta?

~Monimuotoisuus kaikilla elämänalueilla ja altruistinen toiminta, ainakin! 

4. Makuyhdistelmä?

~Hmmh, tää on paha, mutta ekana mieleen tuli semmonen, että kokeileppa joskus käärästä semmonen mansikkatäytteinen pikkanen suklaapallero kirpeeseen karkkinauhaan ja syö ne yhessä - toimiii!

5. Mikä vetoaa sinuun eniten?

~Ai missä? Ihmisissä? Vaikka mikä.

6. Mitä juot lauantai-illan sykkeessä?

~Vettä.. Eiku tekilaa. Eiku. Melekeen mitä vaan. Mutta tekila on paras. Ja joku semmonen, mikä on äkästä, mutta ei maistu äkäseltä ;)

7. Mitä kuuntelet bussissa?
~Jos on kuulokkeet messissä, niin musiikkia aika laidasta laitaan. Jos ei oo kuulokkeita, niin on ihan hauskaa kuunnella ihmisten ihmeellisiä keskusteluja tai vaikka sateen ropinaa.

8. Ikimuistoisin tapahtuma?
~Tää on ihan helvetin paha. En mää keksi. Niitä on niin paljon.

9. Kesän must -jokin?
~Joku satunnainen roadtrip, ehkä joku kiva festari, kaikenlaista.

10. Mikä sinussa on parasta!
~Tuukka varmaan koko sydämellään keksi mulle näitä pahoja kysymyksiä. En mää tiiä. Tähän päivään mennessä en oo tähän kysymykseen vastausta keksiny. Mutta hyvää voisin ainakin sanoa olevan sen, että haluan kehittyä ihmisenä paremmaksi. Yleensä sitä vaan kuitenki mokaa tässä tehtävässä, mutta se nyt on inhimillistä, eiksje?

11. Suosikkisitaattisi?

~Oon tämmönen sitaattihamstraajahirmu, joten niitä löytyy monia, mutta mieleen on jääny tämä:

I'm a girl from a good family who was very well brought up. One day I turned my back on it all and became a bohemian.
-Brigitte Bardot-

Haaste

Meidät siis haastettiin eräänkin Jennan, joka pitää blogia täällä, toimesta täällä blogimaailmassa. Tehtävänä on siis vastailla muutamiin kysymyksiin. Me molemmat vastataan niihin omissa teksteissämme ja ensimmäisenä itsensä esittelee Tuukka. Me ei kuitenkaan nyt kuitenkaan keksitä muita, joita haastaa, mutta kaikkihan voi luovasti ottaa tämän haastepohjan haltuunsa, jos mieli tekee.

Haaste

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

Faktat 

1. Olen asunut koko elämäni Oulussa

2. Opiskelen Oulun Lyseon lukiossa

3. Olen vokalistina bändissä Scarm

4. Bändin ohella teen musiikkia itsekseni

5. Soitan kitaraa ja bassoa

6. Olen toiminut teinimallina lehdelle Ottobre

7. Olen kirjoittanut seitsemänvuotiaasta asti

8. Kahdesta suuresta haaveestani olen toteuttanut albumin julkaisemisen bändin kanssa

9. Toinen, vielä toteuttamaton unelma on oman runokirjan/kokoelman tekeminen

10. Olen harrastanut myös judoa, tanssia ja partiota

11. Työn alla on blogi/vlogi aiheesta kehoni tatuointi!

Vastaukset

1. Mistä asiasta tykkäät eniten itsessäsi?
-Elämänasenteestani

2. Mikä on suurin haaveesi?
-Kuolla katumatta elämääni

3. Mikä on paras muistosi?
-Juhannus'11 tai debyyttialbumimme julkaisupäivä!

4. Onko sinulla joku tietty lempibändi/laulaja?
-Vaihtelee suuresti... Tänä iltana Pet Shop Boys!

5. Oletko koskaan käynyt ulkomailla? missä?

-Etelä-Ruotissa, Tallinnassa ja Lontoossa

6. Millainen luonteenpiirre muissa ihmisissä ärsyttää sinua eniten?
-Lyhytkatseisuus ja putkinäkö

7. Mitä harrastat?

-Musiikkia, kirjallisuutta sekä satunnaista liikuntaa

8. Missä asiassa olet mielestäsi hyvä?
-Mikrofoniin huutamisessa

9. Lempi vuodenaikasi ja perustelut miksi?
-Tällä hetkellä kesä, sillä tulevasta unelmointi on elämän suola!

10. Lempi tv-sarjasi?
-Walking Deadin loputtua House

11. Kuinka kauan olet pitänyt blogia?

-Viime joulukuussa taisin aloittaa molempien blogieni pitämisen.

Kysymykset

1. Mikä olet?

2. Mitä maailmassa pitäisi muuttaa?

3. ...mikä pitäisi jättää muuttamatta?

4. Makuyhdistelmä?

5. Mikä vetoaa sinuun eniten?

6. Mitä juot lauantai-illan sykkeessä?

7. Mitä kuuntelet bussissa?

8. Ikimuistoisin tapahtuma?

9. Kesän must -jokin?

10. Mikä sinussa on parasta!

11. Suosikkisitaattisi?

Jasmiinimorsian

Vanhanaikaisesta nukkekodista ranskalaiseen bordelliin

Me kuljemme

Lännestä, idästä luoteisiin

Joskus saavumme kiellettyihin huoneisiin

Mielesi sitoo minut

Aamun tunkkainen ilma sukeltaa syntisi pölyyn

Järki hukkuu

Joskus ei ole kuin vain toinen

Sydämeni horjuu

Olen sinulle jasmiinimorsian

Valo horisontin pimeällä puolella

Olen kukka

Meillä on jäljellä tuhat ja yksi yötä

Minä laulan

Laulan sinulle autuudesta, viisaudesta

Kadotat minut rakkaudesta

Meille jää kaikki

Maailmasta on tullut kuolleen kansan baletti

Onneksi sinä tiedät, että

Suruttomuuteen on vain yksi reitti

Elämä on

Ja elämä on ku Stockan pyörivät ovet

Välillä se jumittaa 

Jengi tulee ja menee

Sitten kukaan ei tule ulos eikä pääse sisään

Happi loppuu

Muut tukehtuu

Ja elämä on ku Mäkki lauantaiyönä

Täynnä roisia kansaa

Siveetöntä sävelmää

Lopulta joku jää

Oven väliin lepäämään

Ja elämä on ku Tuomiokirkko 

Levoton, iloinen väri lunta vasten

Liukkaat portaat

Joilla kaatuu

Lopulta joku valkokauluksinen

Ylös nostaa

Ja elämä on ku juna-asema

Rattaat liikkuu eteenpäin

Jengi tulee ja menee

Osa vaihtaa asemaa

Muutama muuttaa suuntaa

Välillä joku tipahtaa

Alle rattaan

R.E.D

Tähän tulee tyhjä

“Monsters are real, and ghosts are real too. They live inside us, and sometimes, they win.”

Stephen King

Tekemisistä

Eilen, perjantaina, me käytiin tsekkaamassa Valvella aikaansa tappava näyttely. Näyttelyssä on kuvisdiplomitöitä, meidänkin. Minä, Krista, en sitä niin tosissani tehnyt, kun ei riittänyt aika eikä inspiraatio, mutta Tuukka laittoi siihen vähän enemmän keksintöä.

Tuukan työ oli tilataidemainen kokonaisuus ja minä tein valokuvakollaasin. Tuukan työ käsitteli aikaa, minun yhteiskunnan epäkohtia ja taiteella vaikuttamista. Kumpikaan ei tehny portfoliota saati sitten käyttänyt siihen kauheasti aikaa, mutta me boheemit sluibat vaan tarvittiin kurssit. Pitäähän meidänki joskus päästä koulusta pois. Kivaahan se on askarrella ja kutsua sitä opiskeluksi. Diplomeita siitä ei siis tule, mutta se nyt on pientä.

Tuukan työ

Työ kantaa nimeä "Nuoruus kahdessa kuvassa"

Halusin hiukan kirtisoivalla ja provosoivalla tavalla tuoda esille (eriytyisesti?)

naisihmisissä tapahtuvaa muutosta lapsesta nuoreksi aikuiseksi kasvettaessa.

Prinsessaruusus -mekko kuvastaa lapsuutta ja lapsen viattomuutta,

taustajulisteen symboloidessa sitten sitä nuoruuden toista puoliskoa.

Tulkitkoon kukin tavallaan, kuten filosofiani kaikkea taidetta ja kulttuuria kohtaan kuuluu.

-Tuukka

Kristan työ (including kaikista kuudesta valokuvasta kolme)

  Ne kuusi kuvaa lepäävät mustan koristellun kartongin välissä ja jokaisen takana on muutama ajatus kuhunkin kuvaan liittyen yleisen esittelytekstin lisäksi. Kokonaisuuden nimi on Rikkimennyt todellinen. Työn nimellä yritin lähinnä sivuta sitä tosiasiaa, että nykytodellisuus ja -maailma on rikki. Kuvissa ilmenee (tai sitten ei) ihmisen brutaalius, vaikka ei niin raa'alla tavalla kuin alunperin halusin. Voi ajankäyttö... Kuvat, joissa esiintyy lapsi, ovat saaneet tulta alleen aika paljon siitä uutisesta, jossa isä ja äitipuoli kiduttivat kahdeksanvuotiaan hengiltä. Uutisen herättämät mielikuvat eivät olleet mitään hataria. Siitä syventyneet mielipiteet ihmisrodun hirveydestä.

Näyttely on tosiaan auki Kulttuuritalo Valvella pari viikkoa vielä, elikkäs käykää sieltä tsekkailemassa jos ei meidän töitä niin ainakin muitten, sen verran vaikuttavia esityksiä siellä on!

Terveisin me

I am a murderer C V L T

Ylemmyydestään sokeat

Polvilleen langenneet

Häpeässä murhan 

himossa vallan

Se vielä säälii

himoaa

Ota se pois siitä mitä sinulla ei ole

Mitä sinulle ei ole annettu

Selkäranka

Kaiva se ulos viimeistä sirpaletta myöten

Taikka nouse harhaiseen valtaan

jumaluutena omassa itsessäsi

Uhraa se 

Kohoa kuin kuninkaat

-Ajatelkaamme ihmistä ilmaisunsa kautta, ilmaisunsa tuotteena. Nykytieteen valtavirran valossa todetkaamme, että ihmisiä muista planeetan lajeista erottaa ilmaisullisesti ennenkaikkea puhetaito ja taide, sen moninaisissa mahdollisissa määrityksissään. Ajatelkaamme, että puheen eräs perimmäisin rakenneosa äänteen jälkeen on sana. Äänneyhdistelmä, joka liitetään tarkoittamaan jotakin objektia, kuten kirves, tuli, riista, johtaja. Taikka myöhemmin jotakin abstraktia, kuolema, rakkaus, ystävyys, yhteisöllisyys. Ajatelkaamme, että ihminen on lausumansa sana. Sana, jolla ei puhuttuna ole vielä merkitystä, joka on vain tyhjä raami. On täysin merkityksetöntä, mitkä äänteet sanan muodostavat. Sitä voi ajatella väreinä, muotoina, makuina, hajuina, tuntemuksina tai muin tuntemuksin. Ajatelkaamme, että ihmisen ollessa Sana, jolla ei ole vielä objektiivista tarkoitusta ympäröivästä taikka ihmisen omasta todellisuudesta tarkkailtuna ole, sen merkitys muodostuu jonkin kautta. Jonkin, kuten muiden todellisuutta tarkastelevien olioiden kanssa. Saalistaja, uhka, lisääntymiskumppani, poika, mies, mitätön hiukkasten liittymä kosmoksessa. Muut sanat antavat sille tarkoituksen sen mukaan, mitä ne luulevat tämän Sanan tarkoittavan. Näistä heittelevistä tulkinnoista muodostuu keskiarvo pienen kosmisen yhtälön näkymättömässä pyörityksessä. Sitten ihminen kuolee, Sana lakkaa kuulumasta, näkymästä ja maistumasta. Jää jäljelle itseään laskevan keskiarvoa kuvaavan yhtälön hiljenevä ja hiipuva, näkymättömänä kuultava raksutus. Tämä on kosmoksen matematiikkaa, todellisuuden sivellin maalaamassa jatkuvaa maisemaa

{Ihminen on sana}

Eikä siinä ole mitään järkeä

Ottaisinko kuoleman ennen epäkunnioitusta

Voisinko olla kärsimättä rangaistusta

Jaksaisinko odottaa huomista

Seisoisinko yksin parrulla kattotasanteella, 

sillä natisevalla, hirsisellä

Kestäisinkö asenteella

Kaiken sen mitä tullessa tuodaan

Olisiko rintani rottingilla

Suuni messingillä

Olisko kaikki se meidän ainoa mieltymyksemme

Jos näkisimme maailman kettingin takaa

Kaatuisiko maailma häpeäksemme

Eikä siinä ole mitään järkeä

Aikaa valuttaa, läpi särkyneiden sormien

Eikä siinä ole mitään järkeä

Ikuisuus

Me olemme nähneet ne vaiheet
Kokeneet jokaisen valheen
Katsoin sinua sivulta sivulle
Varpaista taivaisiin
Mutta keskellä ajatukseni pysyy, koska siellä Sinä elät
Siellä sinä hengität, kasvat ja asut

Minä asun seinien sisässä. Ne ovat valkoiset ja niissä on jotain muutakin. Kuvio on kaunis.

Mutta on minulla se jokin muukin. Paikka, jossa on niin pimeää, että syvyyteen hukut.

Joku rikkoi seinät. 

Paikalle kutsuttiin... 

Ei ainakaan minua.
Olen tullut ymmärtämään.

Omat rikotut seinäni eikä minua pyydetty sitä juhlimaan.

                 Irrota kahleet.

Päästä vapaaksi.

Olemme nuoria, siksi ikuisia. Koskemattomia, mutta niin rikottuja.

Meillä on lihaksessa jälki, jota ei pois saa. Pidetty niin hyvin, että hajonneet.

Kohdeltu kaltoin.

Näin olemme ajan loppuun.

Aika voi olla katkonainen.

Eheä.

Ympyrää juosta.

Toisessa päässä janaa - ikuisuus

Alpha Omega

Alku on aina 

jonkin loppua

pudota maahan 

kuihtua

sulaa

virrata

alkaa Alusta

antaa Loppua

Langennut

Langenneen siivet leviävät

Päälle hauraan valkoisen

Laaksossa olennot näkivät

Mielen keväisen

Alla pahan myrkkyjen

Ruusun seassa kasvava räme

Mädän sekajäte

Saastuttaa

Mieltä ravistuttaa

Onhan se epäpuhtoinen

Me kuitenkin lakkasimme pelkäämästä

Näimmehän me

Että langennut ei edes itseään jaksaisi kantaa

Ehkä hän halusi vain turvaa

Siksi nojautui valheeseen hauraaseen

Näkijä

Vain sinä

Pidän siitä

Kun olet siinä

Paljonkin, enemmän

Peilisi ilman heijastetta

Mustaksi maalattuna

Rikottuna, hohdotta

Ruusulle kaadettuna pahaa maalia

Pimeää valuen, jossain

Jos tarvitset minua

Laitan kellot

Piiloon

Me juoksimme häiriintyneiden susien kanssa emmekä pelänneet

To imagine is everything, to know is nothing at all
Anatole France 

Tavallaan.

Tavallaan

Maailma on laulu

Tavallaan

Sielu, minuuteni pyhä taulu

Sytytetty palamaan.

{ Veistos vailla ääriviivoja

vana veteen piirretty

veri neitsyen vuodatettu }

Minä olen

Tavallaan.

Lukittu

Aamulla on kylmää

Kävellä ruuanlaittohuoneeseen

Mustassa silkissä, keittää kahvia

Kädet kohmeessa

Simpansseillakin kuulemma kulttuurieroja

Greliini tekee syömisestä

Nautintoa

Niin, tassutkin tärisevät

Kävelystä jaloissa särky

Illalla naapuritkin halaavat

Tyynyjään

Minäkin. Siellä missä on sänky.

Niin tekevät kaikki kylmään jäätyään

Tantaali vauhdittaa spintroniikkaa

Hirtetään nippusiteillä sänkyyn.

We, the deceased

We, the deceased

Always searching

From dusk
till dawn

From darkness 

to sunlight

To find haven 

and peace

But never to find

So where shall I rest

We, the deceased.

Tekojumalasi

En ole minäkään pyhä

en ole kastanut jalkojani puhtaassa vedessä

Niin paljon vääryyttä

Mutta sinä myisit hiekkaa Saharaankin

Ja veisit viimeisen pisaran siltä, jolla ei ole mitään

Lopultakin

Mikä määrittää pyhän

Se, että siitä ei puhuta [?]

Se, että siitä kirjoitetaan salainen tarina [?]

Eivät he tiedä

Tieto ei kuitenkaan rehellisyyttä maan mittaisi

Mutta toisaalta

Rehellisyys maan perii

Niin sanotaan