Langenneen siivet leviävät
Päälle hauraan valkoisen
Laaksossa olennot näkivät
Mielen keväisen
Alla pahan myrkkyjen
Ruusun seassa kasvava räme
Mädän sekajäte
Saastuttaa
Mieltä ravistuttaa
Onhan se epäpuhtoinen
Me kuitenkin lakkasimme pelkäämästä
Näimmehän me
Että langennut ei edes itseään jaksaisi kantaa
Ehkä hän halusi vain turvaa
Siksi nojautui valheeseen hauraaseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti