tiistai 3. maaliskuuta 2015

Sielunsyntymä

Lopussa kiitos seisoo
Niin makaa kuin petaa
Ja kaksisataa muuta korulausetta
Pakotettuna tyhjään laatikkoon
Odota, puhallan pölyn pinnalta

Maksimaalinen raukeus
Kun kukaan ei koputakaan 
Särinä sumenee, hetkeksi huokaan hiljaisuutta

Siitä on oma päätös
Työnnä pääsi hiekkaan
Tuijota kaikkia kolmea miljardia kivenmurua
Ei löydy kahta samanlaista
Mutta minulle jää malja täynnä elinvoimaa
Voit jäädä tuijottamaan tyhjää pullonpohjaa

Sydänräjähdys
Jotain ehkä menee rikki
Mutta kuten sanottu, katkonainen luutuu kauniisti
Aina vahvempi
Sielunsyntymä
Usein kuullut siitä jumalasta joka syntyy uudelleen
Tai linnusta joka levittää siipensä ylös tuhkista

Pakotan kaiken vihoviimeisenkin sanomattomien surujen laatikkoon
Ei enää hirttoköysiotetta
Vain laatikko jonka viskaan pois
Murtamatta ketään


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti