maanantai 15. syyskuuta 2014

Arvoitus

Arkussa neljä luukkua on
Yhden avaat ja koko aarteen kangastus valaisee silmäsi
Etkö huomaa
Että yhden avaat, mutta samalla toinen luukku kiinni loksahtaa

Kynsien alla multaa 
Eikä ytimessä enää voimaa arvoituksen avaamiseen
Vaikka olisi kuinka kauan kaivettu

Liian kauas kuljettu on siitä mistä lähdettiin
Ei näy enää risteystä, jossa käännyttiin
Ja niin harhaannuttiin
En halua enää katsoa 
Aavetta sinussa

Kuolonsänky on pehmeämpi kuin ontto syli
Niin olen läheltä katsonut
Kuinka kaikki sinussa tyhjentyy
Kun hämärä sieluas suutelee 

En kaipaa noitaa mystiikan
Tai tietäjää tuonpuoleisen viisauksien
En löydä lohtua loitsusta tai legendan laaksoista
Ikävöin elämää sinussa

Askel ei kanna läpi usvaisen polun
Tai niskaan vuotavan metsän
Tule takaisin
Jää tänne





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti